Aamulla ehdin juuri sopivasti viedä eskarilaisen eskariinsa (kiitos ajallaan liikkuneen Lehtimäen bussin) ja kipaista kotona pienellä stopilla, jonka ohessa tavarat sekä evääntyngät messiin ja poponkärjet kohti asemaa. Tällä kertaa käveltiin suoraan Vesijärvenkatua siltojen alle "asematunneliin" ja tällä tavoin edetessä huomaa aina selkeän puutteen, yhden niistä harvoista, Lahen rautatieasemalla: lähtevien junien tiedot näyttäviä näyttöjä on asematunnelissa vain yksi - ja se sijaitsee tunnelin päinvastaisessa päässä rautatieasemasta katsoen (kts. kuva alta). Siispä tunnelissa joutuu aina kävelemään yhden portaikon ohitse näytölle ja sitten tilanteen mukaan joko portaat ylös raiteille 1-2 tai takaisin ja portaat ylös edeltävälle laiturille raiteille 3-4.
Tässä kohtaa joku sanoo, että lähtevien junien raiteen voi tarkastaa helposti(?) netistä, mikä onkin totta, mutta kyllä varmin ja ajankohtaisin tieto mahdollisine muutoksineen löytyy tuolta näytöltä. Ei luulisi olevan iso rahallinen sijoitus asettaa toinen näyttö tunnelin rautatieaseman puoleiseen päähän, sieltä kuitenkin aika moni matkustaja tunneliin saapuu, kulkematta lainkaan aseman tai sen päätyportaikon läpi. Tässä kohtaa on säästetty jokseenkin ihmeellisessä paikassa.
Näyttöruutu ja lipunmyyntiautomaatti (sekin tunnelin ainoa) sijaitsee tuolla tumman ihmishahmon kohdilla. Kuva otettu rautatieaseman päästä tunnelia.
Pendolino 70 saapui asemalle ajallaan ja omat paikkamme löysimme junasta rutiinilla. Samalla pääsin nappaamaan optimaalisesta pöytäratkaisusta kuvan (kts. yltä). Tällä toteutuksella vastakkaisten paikkojen pöydät pitäisi olla myös IC-junissa, uskoisin tämän kaltaisista pöytäratkaisuista olevan iloa käytettävyyden ansiosta ihan kaikille, olipa sitten lapsi tai muu taiteellinen sielu, joka haluaa piirtää pöytää vihkonsa alustana käyttäen, matkaaja läppärinsä kanssa tai vaikkapa tabletia mukanaan kantava matkustaja. Lisäksi tässä pöytäratkaisussa on paikat mukeille, InterCity-junissa hieman hirvittää pitää avonaista energiajuomatölkkiä tai pahvista kahvimukia pöytäpinnalla, josta se pääsisi liukumaan maailman ääriin jos juna tarpeeksi vatkaisi.
Oikorataa posotettiin sujuvasti aikataulussa Tikkurilaan saakka, jossa meillä oli vaihto jatkoyhteyteen, toiseen Pendolinoon kohti pohjoista. Tässäpä tulikin vastaan seuraava petraamisen paikka, kurkkaa kuvia alta tässä välissä.
Kuvassa paperiset aikataulut Tikkurilan asemalta. Meidän jatkoyhteytemme Vaasaan kuuluisi siis olla Pendolino S 45 klo 9:46. No sehän löytyykin aikataulusta näppärästi, mutta mitä. Määräasema Oulu? Onneksi junalla matkustamisesta on sen verran jo kokemusta ettei tuo hämmennä liiaksi. Myöhemmin pohjoiseen suuntaava Pendolino S 59 on kylläkin jostain syystä merkitty aikatauluun ihan oikein, kertoen toisen junarungon määränpääksi Vaasa. Missään ei tosin mainita junanumeron tässä kohdin vaihtuvan, Seinäjoelta Vaasan suuntaan Pendolino on tunnukseltaan S 61.
Sähköiset näytöt ovat onneksi paremmin kartalla ja näyttävät määränpääksi myös Vaasan. Junanumeroa ei kyllä tässäkään mainita, hyvinhän se tuonne mahtuisi? Lisäksi VR:llä näyttää olevan jokin ihan oma logiikkansa noiden veturien kanssa, jos näytön informaatioon uskoo ;)
Hämmennystä ei vähentänyt myöskään konnarin edellisessä junassa jatkoyhteyksistä pitämä kuulutus, jossa meidän junamme määränpääksi mainittiin vain Oulu. Sanaakaan ei sanottu siitä, että junalla pääsee myös Vaasaan. Onneksi asemalla automaattiset kuulutukset kertoivat tämänkin: "junassa on vaunuja myös Vaasaan".
Kokemuksen turvin osasimme oikeaan junaan ja vieläpä oikeaan runkoon sekä oikeaan vaunuun. Tällä matkasimmekin ongelmitta ja aikataulussa Seinäjoelle, jossa Pendolinojen irroitus toisistaan tapahtui ihan hetkessä. Vähemmän sujuvasti taas toimivat, jälleen kerran, junan infonäytöt: Tikkurila-Vaasa -välillä näissä näytöissä ei näkynyt edes kellonaikaa. Huikeaa tekniikan hyödyntämistä...
Turkasen upea vanha siilorakennuksen pääty/jatke Vaasassa aivan meren äärellä. Onneksi tuo siilo oheisrakennuksineen oli ainakin osittain käytössä. Toivottavasti hyödyntäisivät vielä itse siilon puolen, se oli aika rupsahtamaan päässyt laitos - sinällään kyllä hieno sekin!
Vaasassa meitä vastassa oli kolkko merituuli, eihän siihen näin sisämaassa ollut sitäkään vähää tottunut, mitä pohjoisessa meren äärellä asustaessa... vaikka olen kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei merituuleen edes voi tottua, niin pureva se on.
Kätköjä Vaasa tarjosi meille hyvin, löysimme kaikki purkit, mitä Vaasassa ollessamme päätimme hakeakin. Muutaman pudotimme listoilta niillä edes käymättä, mutta näitähän ei voi DNF-koriin laskea. Vaasan kätkösaldo siis 13 kappaletta niitä tavallisia "tradeja" sisältäen yhden vain premium-jäsenien haettavissa olevan purnukan. Lisäksi ehdittiin muutaman minuutin ajan moikata myös erästä meille Tumblrista tuttua tyttöä - hauska täysin suunnittelematon sattuma, ei tainnut kummallakaan olla hajua edes siitä, että ko. Tumblristinisti Vaasassa asuu.
Kello 18 tasan suuntasimme sitten taajamajunalla Vaasasta pois, ensimmäisen vaihdon tapahtuessa Seinäjoella. Taajamajuna oli rakennettu vanhoista sinisistä pikajunan vaunuista, joiden tunnelmasta, penkeistä ja istuma-asennosta kaikkinensa tykkään nykyjunista eniten. Kuumalla nuo vaunut ovat legendaarisen pirullisia, ilmastoinnista kun ei ole hajuakaan - silloin vain posotetaan ikkunat auki verhojen heiluessa :) Jos jotain piikkiä antaa, niin tässä junassa kuulutukset olivat hyvin hiljaisella. Seinäjoelle saapuessa tuli pitkät automaattikuulutukset eri suuntien vaihtoyhteyksistä, mutta eihän niitä ainakaan meidän vaunussamme kuullut. Häjyjen maan ytimessä meillä oli vaihtoaikaa yli 30 minuuttia, joten aluksi suuntasimme parille paikalliselle geokätkölle.
Jatketaan höpinöitä tovia myöhemmin toisessa Pohojammaa-teemaisessa postauksessa,
Maksava asiakas H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti