Reilun puolen tunnin junanvaihto oli siis Ääsjoella, Seinäjoella, S-joella, siellä. Junasta ulos hypätessä huomasi auringon laskeneen: vaikka ollaan jo paljon kauempana mereltä, niin tuuli oli hyvin kalsea. Ehkäpä kylmyystuntemuksiin vaikutti myös päivän aikana kävellyt kilometrit ja väsymys (sisulla prkl, öhöhö). Täältä päin Suomea kuitenkin napattiin kaksi geokätköä lisää löydettyjen kirjoihin. Toinen oli Matkahuollon purkki, josta mukaan lähti myös TB (Travel Bug - Googleta, jos vieras käsite) ja toinen sai kunnian olla allekirjoittaneen 700. geokätkölöytö. Purkki olikin päivän teemaan ja omaan elämääni sopivasti istuva "Railway station of Seinäjoki". Loppuaika pelattiin Matkakeskuksessa Kulta-Jaskaa ja ostettiin tarpeetonta matkaevästä seuraavaan junaan (näistä kyllä Batteryn lasken vähemmän tarpeettomaksi). Tämän IC-junan pysähdys Seinäjoella olikin sen verran pitkä, että saatiin tuon R-kioskissa asioinnin jälkeen hypellä suoraan junaan.
Tässä Oulusta tulleessa InterCityssä, jonka kyydissä matkasimme Riihimäelle saakka, näyttikin olevan tuo uusi kaksikerroksinen ravintolavaunu. Aluksi suunnitelmissa oli käydä kävelemässä vaunu lävitse, mutta eipä jaksettu tuota kuitenkaan tehdä - tällä hetkellä tulevia matkoja tutkiessa näyttäisi, että seuraavan kerran tuollainen vaunu on myös meidän Lappeenrannan-reissun paluujunassa.
Pitkästä aikaa oltiin IC-junassa alakerrassa ja vieläpä hyvin lähellä vaunun päätyä, kahden vaunun välistä liitosta. Enpä muistanutkaan enää, kuinka meluisaa täällä alakerroksessa ja vaunun päädyn lähellä onkaan. Ja nyt ajetaan takaa siis junan liikkeestä syntyvää meteliä, muut matkustajat olivat joko unessa tai muuten toisessa maailmassa. Jostain syystä tämä meidän juna myös vispasi hirvittävästi tuolla välillä, heilui kuin heinämies - en muista hetkeen moista vaappumista junassa kokeneenikaan. No, kaikesta huolimatta matka eteni, vaikkakin aikataulusta jäljessä. Onneksi jatkoyhteytemme Riihimäellä odotti tätä junaa, konnarinkin asiasta kuulutuksella ilmoittaessa. Pieni lapsus konnarisedälle kylläkin kävi: jatkoyhteyden lähtöraiteeksi Riksussa hän kuulutti raiteen kaksi, vaikka jatkoyhteys lähtee yleensä aina (ja myös tällä kertaa) raiteelta kahdeksan. Onneksi luotimme vanhaan rutiiniin ja Riihimäen aseman sähköisiin näyttöihin ja ehdittiin lähijunaan numero 333 Lahteen, jossa matka sujuikin kirjaa lueskellen ja konnarin jutustelua sivusta kuunnellen. Kotiaseman laiturilla oltiin muutamaa minuuttia aikataulusta jäljessä.
Lähijunan näyttö hyytyi loppumatkasta näyttämään tätä infoa, aika pysähtyi (juna ei). Eikä ollut tälläkään välillä ensimmäinen kerta.
Lopuksi vielä pro tip: tuli tuossa Riihimäki-Lahti -välin lähijunassa kuunneltua sivusta, kun konnari jutteli jonkun tuttunsa kanssa, joka oli junassa matkustajana. Tässä yhteydessä konnari kertoi kaverilleen hyvän muistisäännön junanumeroihin: parillisilla numeroilla varustetut junat menevät kohti Helsinkiä ja parittomat pois päin Helsingistä. Ilmansuunnalla ei ole väliä, vain sillä, lähdetäänkö Helsingistä vai saavutaanko sinne. Muistakaapas siis säännön "vaunu 1 sijaitsee aina Helsingin päässä" tämä vinkki, saattaa mukavoittaa matkustamista.
Keskustelusta tuli bongattua myös muuta mielenkiintoista (tämmöinen junailusta kiinnostunut ihmisluomus voisi kuunnella sivusta konnarin juna-aiheisia juttuja vaikka Helsingistä Kolariin) faktaa. Etupäässä pro tipin lisäksi mieleen jäi konnareiden työsuojelusäädöksiin liittyvä seikka, joka on hiljattain astunut voimaan: kello 21 jälkeen konnari ei koskaan ole lähijunassa yksin vaan aina työparin kanssa. Tämä säädös ei jousta matkustajien määränkään mukaan, vaan tällä on tarkoitus tuoda turvallisuutta toisinaan vähän levottomampiin yöjuniin lähempänä pääkaupunkiseutua.
Tässäpä tätä juttua jälleen. Ensi viikolla pääsemme Turkuun ja Lappeenrantaan, joten kuulostellaan viimeistään silloin. Pari yleistä junateemaista aihetta olisi myös korvan takana, joten yllätyksiinkin saa varautua.
Terveisin,
Maksava asiakas H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti